Oon vaan nuokkunut viime aikoina. Jotenkin raskaita noi pyhät, väsähdin ihan kerrassaan. Pölykoirat juoksevat kuola valuen nurkissa, ruokaa ei jaksa tehdä (Kirka kummittelee jo jääkaapissa sen kunniaksi), lasten lelut ovat kokeneet jonkinlaisen räjähdyksen ja levinneet ympäri asuntoa, vaatteita kaikkialla ja sanomalehtiä en viitsi edes mainita (en tajua, miksi niitä edes tilataan, kun ei niitä kukaan lue, lapset vain levittelevät pitkin lattioita). Onkohan tämä se kevät masennus josta niin puhutaan, kun silmät ei pysy auki edes kahvilla? Multa jäi jopa tyttökullat aamulla näkemättä, kun nukuin vaan sohvalla vahtimassa lasten leikkejä. Nyt ei ole enään yhtään huonekasvia riesana, lapset ystävällisesti hoitelivat ne unieni aikana.

Tytti