Anoppi kävi sitten kylässä. Leivoin ihan itse kakun, ajattelin yllättää. No eka se pohja lässähti sellaiseksi ihan karmeaksi littanaksi ruttulevyksi. En hätääntynyt, ajattelin, että kuorruttamalla homma pelastuu, raavin siitä pinnasta sen mustuneen kerroksen pois. Täytin sitten mansikkahillolla ja kuorrutin kermavaahdolla. Se vaahto vaan taisi jäädä vähän löysäksi ensin, valui tosi ikävän näköisesti. Vatkasin lisää ja se meni sellaisiksi paakuiksi. Tökin niitä vähän sillä levittimellä, suht kivasti se levisi (myös sille aluslautaselle ja pöydälle). Ripotin pintaan oikein sydämen muotoisia strösseleitä. Siis todella panostin.

Mitä tekee anoppi? Katsoi sitä kakkua vähän sellainen ikävä ilme naamallaan ja jätti puolet siitä pikkiriikkisestä palasestaan syömättä. Ei sentään kommentoinut mitään, vaikka ilmeestä näki, että mieli teki. Että ei kuulkaa kannata yrittää itse, ei tule kuin paha mieli. Piti ottaa siitä kakusta kuvakin, mutta oli akku loppu kamerasta. Maistuihan se vähän voille ja palaneelle, mutta se oli omatekemää, ei voi olettaa mitään leipomotasoa!

Tytti